Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Haapavesi-lehdessä 8.12.2022.
Haapavesi-lehti kirjoitti 30.11., että siirtolinjojen alle jäävien maiden omistajat ovat sijaiskärsijöitä. Anne Mattila esitti, että tuulivoiman rakentaminen on pysäytettävä siihen saakka, että lunastuslakia on korjattu.
Monilta tahoilta onkin jo ehditty vaatia vanhan lunastuslain korjaamista. Liityntälinjojen kohdalla tilannetta parantaisi kuitenkin jo se, että lakia tulkittaisiin lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Vaikka sähköntuotannon voidaankin ajatella palvelevan koko yhteiskuntaa, tuulivoimantuotannossa on kuitenkin kyse yksityisestä voittoa tavoittelevasta elinkeinotoiminnasta. Ala on yhä enemmän ulkomaisten toimijoiden hallussa, ja tuulivoimasta kaavaillaan jopa vientituotetta. Tuotetun sähkön siirto valtakunnanverkkoon on olennainen osa tätä bisneskokonaisuutta.
Lain mukaan lunastusmenettelyä ei voida soveltaa yksinomaan yksityistä elinkeinotoimintaa palvelevaan maanhankintaan. Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastaa saadaan vain, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla. Vapaaehtoinen sopiminen olisi täysin mahdollista, eikä yleinen etu vaadi liityntälinjojen alle jäävien maiden saamista käyttöön käypää hintaa halvemmalla. Esimerkiksi Keuruulla kunta ja tuulivoimayhtiö ovat jo sopineet lunastuskorvauksia suuremmista korvauksista.
Mikäli lunastuksen hakijana on yksityinen yhteisö, sen tulisi mainitun lainkohdan mukaan osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta. Tämä edellytys ei näytä toteutuvan liityntälinjojen lunastuspäätöksissä lain tarkoittamalla tavalla.
Tuulivoimahankkeiden sijoittaminen metsiin on pohjoismainen erikoisuus. Ajan myötä metsiimme muodostuu myös kymmenien tuhansien kilometrien pituinen liityntälinjaverkosto. Maakaapelointi vähentäisi tilantarvetta oleellisesti, joten sen pitäisi olla pääsääntö. Maanhankinnan tulisi perustua ensisijaisesti vapaaehtoiseen sopimiseen. Pakkolunastus tulisi olla mahdollista vain poikkeustapauksissa, ja silloinkin maista pitäisi maksaa täysi korvaus. Käyvän korvauksen maksaminen kannustaisi tuulivoimayhtiöitä etsimään mahdollisuuksia yhteisiin liityntälinjoihin.
Mutta on päivänselvää, että lunastuslakia pitää korjata niin, että lunastuksesta maksetaan aina täysi korvaus.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
